TATTIRALLI: YOU SAY GOOD MORNING WHEN IT'S MIDNIGHT

Huomentayötä sitten vaan!

Traagisten olosuhteiden seurauksena - yhtäkuin hetkellisestä erittäin epäharkitusta mielijohteesta- satuin poistamaan blogini jonka kanssa elin peräti puolivuotta, että rest in peace vaan. Tajusin kuitenkin about minuutin päästä että haluun mun blogin takasin, mut päädyinkin sit alottamaan kokonaan alusta. Olin tosin aatellut uuden blogin alottamista jo pidemmän aikaa, koska edellinen ei ollut vieläkään yhtään meitsin näköinen ja sen postaukset kuulostivat jopa vieraille. En tosiaan tiiä miten onnistuin taas siinäkin, mut jospa tän kanssa paremmin.

Pikaseen kerrottuna kirjottelen itteeni & elämääni koskettavista asioista, mutta postaustoiveita saa heitellä. En oo mitenkään intohimoinen kameran käyttäjä, vaikkakin pyrin ees joskus tekemään myös kuvapainotteisia postauksia.

Aattelin et voisin tehän alkuun sössöttää lyhkäsen kuvauksen itestäni, et maholliset lukijat saa pienen kuvan siitä minkäsortin sekopää TATTIRALLIa kirjottaa. Jotenjoten, this is sara.

Oon siis sara, mut tottelen myös nimiä sarppa, sarkku, sasu, limppu, kokkeli & pumba. Sweet sixteenit on sit enskuun viimenen ja samana viikonloppuna saan vihdoin ja viimein sanoo heipsut peruskoululle, ei valittamista! Jos mun elämä on täydellistä nii oon ens syksynä Orivedellä kirjoittajalukiossa, muussa tapauksessa vietän seuraavat kolme vuotta sotella tai peruslukiossa. Noi jälkimmäiset vaihtoehdot kiinnostaa mua yhtä paljon kun kemiallisetreaktiot, että kaikkien mielenterveyden säilyttämisen kannalta on toivottavaa että pääsen Orivedelle. Oon tosiaan menossa 14. enskuuta haastatteluihin & soten soveltuvuuskokeisiin tulevana perjantaina. Sanosinko vaikka että mua jännittää ja pelottaa jo nyt niin paljon että kerkeen vajota varmaa johonki koomaan ennen haastettelua. D:

Näin ollen kirjoittaminen & lukeminen ovat mulle elämäntapoja, en yksinkertasesti osais elää jos en sais tuottaa tai ahmia tekstejä. Oon tiennyt 5-vuotiaasta asti että musta tulee kirjailija, ja sen unelman eteen oon edelleen valmis tekemään töitä. Äikän opettajan sanoja lainaten "Äidinkielen ja kirjallisuuden opiskelijana Sara on aina positiivinen ja innostunut. Hän on lahjakas ja luova kielenkäyttäjä ja tarttuu mielellään erilaisiin ilmaisullisiin haasteisiin."

Kirjallisuusfriikkeyden lisäks oon pesunkestävä energiapakkaus ja rakastan tutustua uusiin ihmisiin ja paikkoihin. Oon erittäin yllytyshullu, en sit tiiä onko se hyvä vai huono asia. Vaikka yleisesti oonkin rentsu, oon silti erittäin hyvä stressaamaan ja panikoimaan. En haluu ees miettiä kuinka monet itkut oon tälläkin viikolla vetänyt sen takia että pelkään mun päättötodistuksen numeroita ja sitä miten kamalaa on olla epätietoinen tulevista opiskeluista.. Suurimman osan ajasta oon kuitenkin positiivisin mielin liikenteessä.

Oon suhteellisen värikäs persoona ja tiedän et monet ihmiset ei voi sietää mua sen takia. Ite oon kyl mielettömän ilonen siitä etten mieti mitä muut ajattelee vaan oon uskollinen sille kuka oon. Mulla on pahatapa miettiä vasta jälkeen päin mitä tuli tehtyä, mut sellasiin vakavampiin asioihin osaan suhtautua myös järkevästi. Tosta järkevämmästä puolesta kertoo ainakin se et oon neljättä vuotta oppilaskunnan hallituksessa (xd), tukari, seurakunnan kerhotäti & innokas lapsenvahti.

Sit mua sanotaan empaattiseks, luotettavaks, ystävälliseks, täydellisesti pimahtaneeks ja epämääräseks hippiernuks. Kaikkein hienoiten mua on kuvannu kaverin kaveri, joka sano et oon "sateenkaaren värisiä ilotulitteita syöksevä lohikäärme, jolla on tonksin muuntautumiskyky, luna lovekivan ajatusmaailma, peeta mellarkin sydän, effien päättäväisyys, haymitchin viinapää ja Dobbyn tyylitaju." En tosiaan tiiä miten normaali ihminen suhtautuu tollaseen kuvaukseen, mut mä en voi muuta kun arvostaa! huikein ikinä.

Semmone tietoisku tälläkertaa,

alan harrastamaan öistä vaatekaapin siivousta.

Täs kuitenki viel pari tän päivästä otosta tästä nassukasta,

älkää kuolko jooko.