maanantai 27. toukokuuta 2013

DON'T YOU WORRY ABOUT THE DISTANCE, I'M RIGHT THERE IF YOU GET LONELY



Mun pää on taas niin sekasin kaikesta, etten osaa alottaa ees tän kirjottamista. Jotenki viimesen viikon aikana kaikki mistä oon ollu varma, onki kääntyny ihan täysin ympäri ja oon tajunnu nii paljon kaikkee uutta et apua. Ainoo mitä saan aikaseks on kauhee stressaaminen ja itku, vaikka tavallaan oonki onnellisempi ku mielettömän pitkään aikaan.

Vaikken sitä kovin helposti myönnä, oon oikeesti ihan paniikissa koska peruskoulua on jäljellä se neljä päivää + päättärit. Tiiän et tuun olemaan ensviikon ja seuraavan ihan hukassa, kun ootan tuloksii orivedeltä ja yhteishausta. Sen jälkeen joudunki sit hyväksymään sen tosiasian et joudun pärjäämään ilman mun parhaita ystäviä, joita ilman en oo tehny mitään viimeseen kaheksaan ja puoleen vuoteen. Oon itkeny jo nyt niin monta päivää ja etenki öitä sen takia, et nyt on vaan pakko kasvaa isommaks ja mennä eteenpäi. Vihaan sitä kun joudun tajuamaan etten voi juosta karkuun, vaan mun pitää oikeesti ottaa vastuuta itestäni ja elämästäni. kyllä, hetkiä jollon vaan haluisin itkee jonkun sylissä ja olla taas viis vuotias.  
 Enkä sit muute oikeesti tiedä mitä teen jos saan orivedeltä kieltävän tuloksen.. Todennäkösesti pakenen maasta ja erakoidun jonnekipäin saharaa, en meinaa oikeesti haluu mihinkää muualle. :c
Muutenki musta alkaa tuntuu sille etten ylipäätää tiedä enää kuka oon tai ainakaan et mitä haluun. Kaikki ihmiset kuvittelee ja odottaa multa asioita, jotka on nii pahassa ristiriidassa keskenään, enkä ite todellakaan tiiä onko musta toteuttamaan niistä mitään. 
 
Sit tässä on jotai aika ihanaa ja huomattavasti ilosempaa aihetta mun pään sekottamiseks :3 mut siitä sit vähä myöhemmin lisäää, tosin oon höpöttäny siitä kaikille vastaantulijoille niin paljon et kaikki kyl tietää jo. :c 
jjees. 
Tiiän et teen tätä joka postauksessa, mut mun on pakko edelleen ihmetellä sitä miten nopeesti aika menee! Viimeviikkoki oli vaa yks hujaus, tosiaan en ollu koko viikolla koulussa vaan kierrätettii unkarilaisia pitkin kaupunkia ja vähä muutaki suomee. kirjottelen tosta viikosta kunnolla heti kun saan tealta kuvia~ mut näi mainittavasti tuhosin mun pinkit hiukset, jouduin hissiin, kävin seinäkiipeilee, olin maailman kamalin ihminen kun olin ni väsyny ja vittuuntunu kaikeen etten osannu mitää muuta ku itkee ja huutaa, hihitin, awwittelin ja nauroin enemmän kui ikinä uskotte. :3 sit rakastuin ähtärin eläinpuistoon, sain vielä pahemman vauvakuumeen ja kiersin särkänniemessä menemättä yhteenkää laitteeseen. sit löysin tuurista supermies hupparin (joka näyttää mun päällä supertyhmälle mut ei voi mitää) ja kengät, jotka on kappasvaan taas liian isot.
hiukset, huppari, kengät. + viiskymmentä lisäkiloo mitkä oon ottanu tolla viimeviikon syömisellä xd !

Ettei tää vaan olis pelkkää synkistelyä, nii sirrytään pysyvästi ilosempiin asioihin!
Mulla on tosiaan perjantaina synttärit, ja oon ihan liekeissä.. moi oon sara ja ootan synttäreitä aina yhtäpaljo ku normaalit ihmiset tekee 5-vuotiaina. 
Laitoin just kouralliselle kavereita ja ystäviä viestii siitä, et lähetään piknik meiningillä fiilistelee aurinkoo, kuuntelee musiikkia, nauramaan, alottelee kesää ja viettää mun synttäreitä sillon perjantaina. Toivottavasti siitä nyt tulee jotai:3
Huomenna lähetään Soinin ja Saukun kanssa shoppailemaan ällösöpöjä vaatteita, kartonkia, glitteriä ja sateenkaarilankaa etc. oottakaa vaan mitä saatiin päähämme ysien pukeutumispäiväks! Sit noi ihanat tuleeki meille yöks, ja keskiviikkona mennään pitämään tunnollisina tukioppilaina kirkolle rastia koulun rastipäivän takia. Torstaina päästäänki sit laittaa kaikki mahollisimman valmiiks perjantaita varten, ja tottakai noi kaks tulee meille taas yöks :3  
+
la-su mun serkut vanhempineen tulee viettää mun synttäreitä,
 ensviikolla kesätöihin,
ensviikonloppuna PALLUKKA <3 ,
viel viikko töitä,
ja sit IITU :3 <3

Et vaikka en ehkä siltä kaiken tän stressaamisen ja hermoromahduksien keskellä ehkä näytäkkää, oon oikeesti onnellinen. :3

perjantai 17. toukokuuta 2013

TÄTÄ MIELTÄ ME OLLAAN KIUSAAMISESTA




Kuten jo edellisen postauksen sekasotkussa mainitsin, pidettiin eilen Tean ja Elinan kanssa meiän kaikinpuolin itse tekemä tuntikuulutus kiusaamisesta. Sain facebookissa ties miten paljon viestejä siitä, että kyseinen kuulutus haluttaisiin luettavaksi. Joten, tässä se sitten on.

Tässä on siis se mikä meillä luki paperilla ja sit lisäsin tähän sellasia "improvisoituja asioita" joita ei sanottu ihan sanasta sanaan, mutta lähes kuitenkin. Tää ei oo läheskään yhtä toimiva näin kirjoitettuna, koska tää teksti on tarkoitettu vain ns. tukisanoiksi. 
Toivottavasti tästä saa kuitenkin irti sen mitä me ajattiin takaa!

noi T, S, E tarkottaa sis ihan vaan sitä kuka luki minkäkin pätkän. Jätin ne tonne tavallaa selkeyttämään tekstiä, kuitenkin kun lukijan kohdalla vaihtuu tavallaan käsiteltävä asia.

anteeks tää fonttikoon vaihtelu ja rivivälityksien sekavuus, en tiiä mitä tälle tapahtu mut yritän pelastaa sen


S: Me halutaan puhua teille tänään yhdestä tosi tärkeästä asiasta, josta on kyllä jankattu tosi paljon, mutta ilmeisesti ei tarpeeksi, koska se näkyy edelleen lähes jokaisessa koulupäivässä. Jotkut teistä varmaan arvaavatkin mistä on kyse, kyllä, kiusaamisesta.

Tää ei suinkaan ole mikään KiVa-tuntien tyyppinen kevyt kuvaus kiusaamisesta, vaan me halutaa kertoa mitä se oikeesti pitää sisällään.

Idea tän pitkmiseen tuli nimenomaan meiltä itseltämme, ja ollaankin suunniteltu ja tehty tää itse, pääosin vapaa-ajalla. Kiitos kuitenkin Sirmalle ja Niinalle siitä että ollaan saatu tehdä tätä myös tukaritunneilla.
Idea tähän tuli alunperin KiVa-kyselyistä. Olemme kuulleet useiden oppilaiden keskusteluista, etteivät he ole nähneet lainkaan kiusaamista. Meidän mielestämme on uskomatonta, miten niin moni oppilaista sanoo kirkainsilmin ettei näe kiusaamista, kun samaan aikaan vierestä jonkun toisen elämä kiusataan pilalle. 

E: Käsittelemällämme kiusaamisella emme tarkoita vain Amanda Toddin kohtalon tapaisia tapauksia, vaan haluamme kertoa siitä kusaamisesta, mitä meidänkin koulussamme esiintyy. Näin ollen oletamme, että jokainen ottaa kuulokkeet pois korvista, ja keskittyy kuuntelemaan ja ajattelemaan, sillä tää koskettaa hyvin pitkälti meidän kaikkien elämää.

Jos ei ole itse joutunut kokemaan kiusaamista, tai tiedä jotakuta toista joka on, on suorastaan mahdotonta ymmärtää miten vahvasti ja kauan kiusaaminen vaikuttaa ihmisen elämään. Pieni tai yksittäinenkin loukkaus tai sana saattaa jäädä joillekin helposti mieleen, saati sitten jos se toistuu usein.

T: Lihavaksi haukuttu saattaa ruveta häpeämään vartaloaan niin, ettei kykene pukeutumaan tiukkoihin tai lyhyisiin vaatteisiin.
Rumaksi haukuttu voi tuntea kasvonsa yksinkertaisesti niin vastenmielisiksi, ettei pysty olemaan kirkkaissa valoissa, koska pelkää kasvonpiirteidensä korostuvan.

Yksi kiusaamisen julmimpia ilmenemiä on se, kun kiusaaminen kohdistuu piirteeseen jolle kiusattu ei voi mitään. Tällaisia tapauksia ovat vaikkapa puhevian, silmälasien, vinojen hampaiden, yli- tai alipainon, sairauden tai muun poikkeaman takia  kiusaaminen. 
 
S: Konkreettisena esimerkkinä kerromme läheisemme kertoman tositapauhtuman parin vuosikymmen takaa: Hän tunsi yläasteikäisen, ujon ja kaikille ystävällisen pojan, jota kiusattiin kehitysvammansa takia. Kehitysvammaisuutensa takia poika ei ymmärtänyt juurikaan mitään ympärillään tapahtuvasta, ja lopulta ainoa asia jonka hän varmasti tiesi, oli se, että häntä kiusataan.
Ennen pitkää tämä nuori elämä päättyi tekoon johon kiusaaminen hänet ajoi,
poika ampui itsensä.

E: Pojan kohtalo ei suinkaan ole ainoa luokkaansa, kunpa vain olisikin. Jo yksi hengiltä kiusattu elämä on aivan liikaa. Sen takia on täysin mahdotonta ymmärtää miten tällaista tapahtuu. 
Miten julmia me ihmiset olemme, kun kiusaamisemme/syrjintämme kohdistuu niin usein kehitysvammaisiin tai muuten heikommassa asemassa oleviin ihmisiin. Hehän juuri tarvitsisivat apua ja tukea selvitäkseen, eivät ilkeitä sanoja tai tekoja.

T: Meidän on muistettava, että emme näe ihmisestä ulospäin miltä hänestä tuntuu. Eloisan, vahvan ja hymyilevän ulkokuoren alla voi olla täysin murtunut ja eksynyt persoona. Ei me nähdä pelkästään toisen kasvojen ja käytöksen perusteella mitä hänen elämässään tapahtuu; emme tiedä sairastaako hänen läheisensä syöpää, onko häntä käytetty hyväksi tai lyödäänkö häntä jo kotona. Tämän takia meillä ei ole minkäänlaista oikeutta kasata ennakkoluuloja: emme oikeasti voi tuntea ketään niin hyvin, että olisimme oikeutettuja tuomitsemaan hänet.

E: Yksi eniten ennakkoluuloja ja stereotyyppisiä väitteitä jakava asia on homoseksuaalisuus. Vaikka elämme jo vuotta 2013 eikä homous ole ollut yleisesti rikos vuosisatoihin, on täällä silti ihmisiä joiden elämään rasismi vaikuttaa yhä.

Ajatelkaa itsenne tilanteeseen, jossa tiedostatte ihastuneenne saman sukupuolen edustajaan, mutta ette pysty myöntämään tilannetta edes itsellenne, saati sitten muille. Miettikää miltä näistä ihmisistä tuntuu, he saattavat koko elämänsä salata todellisen itsensä ja jopa seurustella vastakkaisen sukupuolen kanssa vain ollankseen niin sanotusti "normaaleja". Miksi he tekevät näin?
Voi kyllä, sen takia että he pelkäävät tulevansa syrjityiksi tai saavansa liikaa negatiivista kommenttia. Eikö tämä jo kerro tarpeeksi siitä, että meidän pitäisi antaa kaikille enemmän tilaa ja mahdollisuus olla sellaisia kuin he ovat.

T: Valitettavan usein myös ns. kaapista tuleminen menee huonosti, kun muiden ymmärrys ei riitäkään käsittämään homoutta. Niin vaikea kuin se onkin uskoa, on tämä syy useaan teini-ikäisen tai vanhemmankin syömishäiriöön tai masennukseen. Miten voimme ehkäistä tätä? Niin, ei siihen tarvita muuta kuin kykyä ymmärtää ja sen verran inhimillistä käytöstä, ettei kaikkea mukamas erilaista tarvitse vihata.


S: Joskus kiusaamiseen ei edes ole järkevää syytä. Etenkin jo lapsuudessa alkaneen kiusaamisen pohjimmainen syy saattaa olla täysin mitätön, esimerkiksi vaatekappale, epäonnistunut koulukuva tai oudohko tapa.

Ihmisen kasvaessa myös kiusaaminen kasvaa ja kehittyy.  Joskus se tietenkin surkastuu pois ihmisen henkisen kehityksen myötä, mutta valitettavan usein kiusaaminen on vain julmempaa mitä vanhemmaksi kasvetaan.

Ajatelkaa itsenne elämään, jossa sua aletaan kiusata jo ala-asteella. Kiusaaminen on jatkuvaa ja vuosien kuluessa se vaan lisääntyy. Yläasteelle tultaessa tilanne on jo päässyt niin pitkälle, että alat rakentaa itsellesi suojamuuria ja lopulta suljet viimeisetkin läheisesi ulkopuolelle.  Jäät yksin kiusaamisesta sortuneen itsetuntosi kanssa, eikä tilanteeseen näy loppua. Lopulta et kiusaamisen ja yksin jäämisen pelon takia pysty menemään kouluun, tai juurikaan poistumaan kotoa. Hautaudut itsesääliin, ja alat vihata itseäsi, vain koska muut eivät osanneet arvostaa sinua. Usein tällainen tilanne -eikä edes yhtä pitkälle kehittynyt- on syynä syömishäiriön tai masennuksen puhkeamiseen. Vaikka kiusattu jossain elämänsä vaiheessa päällisin puolin paranisikin, ei hän tule koskaan henkisesti ehjäksi. Pahimmassa tapauksessa hän voi jäädä oman mielensä vangiksi, eikä se vaatimien lääkkeiden tai hoidon tai traumojensa vuoksi voi koskaan ottaa vastuuta itsestään. 

Koko elämä pilalla jo teininä.
Me ei missään tapauksessa yritetä väittää että kaikki kiusaaminen johtaa tällaiseen, ei sinnepäinkään. Mutta niin hirveää kuin se onkin, joissain tapauksissa tilanne on todella näin kamala, ja tässä tilanteessa olevia ihmisiä löytyy yllättävän läheltä.

E: Meillä ei riitä ymmärrys käsittämään miten tällaista voi edes tapahtua. Meillä jokaisella on vaan yks elämä, eikä sitä saa haaskata. Eikö jokaisen pitäis tajuta, ettei myöskään muiden elämää kuulu laittaa palasiksi. Meillä kaikilla on oikeus elää, olla onnellisia ja saada olla omaitsensä, kellään meistä ei oo oikeutta pilata toisen ainutkertaista elämää.

S, E, T: Vaikka ihminen olis miten vahva ja itsevarma, voi hänkin sortua kiusaamisen alle, joskus sortuminen tapahtuu pieninä paloina, joskus taas kerta rysäyksellä. Tässä määrin ihminen on kuin kukka, kerran se on kaunis ja taivasta kohti kurkottava, mutta kerran tallattuksi tultuaan se ei koskaan palaa täysin ennalleen.
Itse kiusatun lisäksi kiusaaminen vaikuttaa vagvasti myös hänen ystäviensä, perheensä ja muiden läheistensä elämään. On sanoin kuvaamattoman järkyttävää joutua katsomaan vierestä kun läheisen elämä menee palasiksi, samalla kun on itse täysin voimaton auttamaan. 
 Murhasta, taposta, taponyrityksestä, hyväksikäytöstä, kunnianloukkauksesta, identiteetti varkaudesta, ryöstöstä ja pahoinpitelystä rankaistaan, mutta kiusaamisesta ei. Miksi, kiusaaminenhan voi laittaa toisen elämän kokonaan pilalle tai pahimmassa tapauksessa päättää sen. Miksi siitä ei siis langeteta vankeutta tai edes vaadita tekijää vastuuseen? Uskomme syyn olevan siinä, etteivät ihmiset ymmärrä kiusaamisen julmuutta ja kamaluutta. Mielestämme ihmisille pitää kertoa enemmän kiusaamisen maailmasta, tiedostettuaan sen kamaluuden ei kukaan voi olla niin sydämetön että jatkaa kiusaamista!
 Vieläkö haluatte vastuuseen niin helposti toisen elämän pilaavasta teosta? Ei mekään uskota. Minkä ihmeen takia silti pitää kiusata tai katsoa vierestä toisen pahaaoloa.  


Vaikka yhdellä sanalla tai teolla voi saada toisen elämän palasiksi, voi yksittäinen sana tai teko myös pelastaa toisen elämän. Miettikää siis mitä teette toiselle, on pitkälti meidän käsissämme mitä läheistemme elämälle tapahtuu. Olkaa kilttejä ja ajatelkaa kaks kertaa mitä teette, joskus elämä voi olla oikeasti kiinni niin pienestä. 

T: Jokaisessa meissä on jotain hyvää ja tavoittelemisen arvoista. Se voi olla tietenkin myös ulkoinen piirre mutta nyt me haetaan sisäistä kauneutta. Tässä on nt tällainen vähän toiminnallisempi osio: kuunnelkaa ohjeet huolella ettei tule turhaa sähläystä.
Me sanotaan täältä erilaisia, positiivisia luonteenpiirteitä, ja te mietitte luokassa kuka tai ketkä teidän luokkalaisista omaavat tämän piirteen. Sanotte siis vain sen oppilaan nimen johon annattu piirre sopii. Tässä ei tarvitse sanoa vain sitä parasta kaveria joka kohtaan, vaikka se siihen epäilemättä sopisikin.

- luotettava
- avulias, ystävällinen
- ilopilleri, luokan aurinko
- ihailtava elämänasenne
- luova taitelija
- fiksu
- kannustava

 S: Sukulaisten kanssa asiasta keskusteltuamme kuulimme myös toisen ainakin meitä syvästi hätkähdyttäneen kiusaamistarinan, tällä kertaa nuoresta tytöstä. 
Tyttöä alettiin kiusata jo ennen koulun alkua, koska tällä oli ylipainoon johtava sairaus. Perheyrityksen takia tytön perhe muutti usein, eikä hänellä sen takia ollut mahdollisuutta solmia vahvoja kaverisuhteita. Muuttamisen loputtua hän saattoi vihdoin alkaa hankkimaan kavereita, mutta tälläkertaa myös ystävät kiusasivat. Häntä haukuttiin, syrjittiin, puhuttiin selän takana pahaa enemmän kuin kerettiin ja oltiin muuten julmia. Muutaman vuoden kuluttua hän sai koulunpihalla kasvojaan vasten uskomattoman loukkausryöpyn, joka päättyi sanoin "mee nuolemaan sen paskan perheyritykses lattioita, saatanan läski." 
Miettikää miltä hänestä on tuntunut joutua kuuntelemaan tuollaista, samalla kun läheisimmätkin ystävät puukottivat selkään.
Niin järkyttävä kuin tämän naisen lapsuus onkin ollut, nousi hänen elämänsä takaisin raiteilleen. Häneltä pyydettiin anteeksi, hän voitti itseluottamuksensa takaisin ja sai paljon todellisia ystäviä. Hän onnistui nousemaan kaiken sen pohjalta ylös, hän jaksoi uskoa itseensä, vaikka niin monet muut painoivat häntä takaisin alas.
Sukulaistemme mukaan hän on yksi vahvimmista heidän tuntemistaan ihmisistä ja on todettava, että hänen elämänintonsa on uskomaton.
Toivomme hänen tarinansa kannustavan myös muita kiusattuja tai muuten sorrettuja taistelemaan itsensä puolesta, te ootte sen arvoisia!

T: Myös useat julkisuuteen ponnahtaneet ja uskomattoman fanimäärän keränneet tähdet ovat kokeneet nuoruudessaan mitä julmampaa kiusaamista.
Disney tähtenä, laulajanäyttelijänä ja X-factor tuomarina tutuksi tulleen Demi Lovaton kasvutarina on ollut rankka:
Demiä kiusattiin pienenä todella paljon ylipainoisuuden takia. Kiusaaminen ei ollut yhden tai kahden oppilaa naljailua, vaan melkeinpä koko koulun yhteistä. Muun muassa vessoihin kirjoiteltiin erilaisia törkyyksiä ja lähes koko koulu allekirjoitti "Me vihaamme Demi Lovatoa" nimisen nimilistan.
Tämä kaikki johti vakavaan masennukseen, kotikouluun ja syömishäiriöön. Vuosien jälkeen hän aloitti näyttely- ja muriikkiuran, mutta kaiken sen suosion ja ihailun keskeltä vanhat muistot saivat Demin itsetunnon romahtamaan jälleen. Tällä kertaa hänelle todettiin myös kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hän joutui kolmeksi kuukaudeksi osastolle.
Myöhemmin hän on noussut feeniksin lailla tuhkastaan ja on tälläkin hetkellä toteuttamasa unelmaansa ja itseään musiikin parissa.

E: Myös Lady Gaga oli nuorena kiusattu juuri ulkonäöllisistä piirteistä. Suuren nenän ja etuhampaiden, sekä todella kiharan tumman tukan vuoksi. Hän ei myöskään ollut mallinlaiha, niin kuin tytöt jotka häntä nälvivät. Erään koulupäivän aikana hänet oli jopa työnnetty roskakoriin ja naurettu räkäisesti päälle. Myös joidenkin liikuntatuntien jälkeen hänen lokeronsa ovi oli tuhrittu julmilla loukkauksilla. 
Jopa opettajat epäilivät Gagan lahjoja ja sitä, että hänestä tuskin tulisi ikinä minkäänlaista tähteä. Rajuista kommenteista ja tapahtumista huolimatta hän jatkoi itensä toteuttamista ja unelmiensa eteen töiden paiskimista, ja se onkin tuonut hänet pitkälle. 
Tänäpäivänä hän toimiikin roolimallina miljoonille, ja on hiljattain perustanut äitinsä kanssa hyväntekeväisyysjärjestön kiusaamista vastaan.

S: Koska on kiusattuja, on myös kiusaajia. Kaikki meistä sotkeutuvat todennäköisesti jossain elämänsä vaiheessa kiusaamiseen. Itsekin voimme rehellisesti myöntää että olemme kiusanneet, mutta olemme olleet myös kiusatun asemassa. 
Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä käännöstä ja pyytää anteeksi. Sen lisäksi että anteeksipyynnöllä saa puhdistettua omatunnon, on sillä myös pitkäkestoinen vaikutus kiusatun elämään. Anteeksipyynnöllä tarkoitetaan usein jopa enemmän kuin anteeksiannon pyytämistä, se viestii kiusatulle että kiusaaja ymmärtää tehneensä väärin ja tahtoo muuttaa tekojaan.

Oikeesti, pyytäkää anteeks jos teistä tuntuu vähänkin et siihen on tarvetta. Yksittäisetkin sanat ja teot ovat voineet jäädä toiselle vahvasti mieleen, siksi anteeksi pyytäminen on ehdottoman tärkeää. Miettikää kaikki tänään kotona, että onko teillä jotain mistä pyytää anteeksi, te tiedätte miten tärkeää se on.

T, S, E: Kaikille teille, jotka tunnette kokevanne kiusaamista tai syrjintää tai muuta sellaista, älkää antako kenenkään estää sitä mitä te oikeasti olette. Me ei olla koskaan nähty tai tavattu sellaista ihmistä jonka kuuluisi hävetä itseään tai joutua muuttumaan muiden takia. Te kaikki ootte upeita ja ainutlaatuisia yksilöitä, eikä kenelläkään oo oikeutta yrittää viedä teiltä uskoa itseenne.
Kukaan, ei kukaan, oo sen arvoinen että teidän elämän pitäisi kärsiä siitä. Muistakaa se, te ootte aina arvokkaampia kuin kukaan muu.
Me tiedetään että tuntuu vaikeelta ja ylitsepääsemättömältä tehtävältä pyytää apua, mutta me luvataan että kaikki alkaa mennä paremmin. Me uskotaan ja tiedetään että te ootte niin vahvoja että te pystytte nousemaan ylös ja näyttämään miten ihania te ootte. Ensimmäinen askel on aina vaikein, mutta siitä on suuntaa vain ylöspäin.
Me pyydetään, taistelkaa itsenne puolesta! Vaikka tuntuu miten lohduttomalta, niin täällä on ties miten paljon ihmisiä valmiina ojentamaan käden ja auttamaan, ettikää se käsi ja tarttukaa siihen, te ootte sen arvoisia.

E: Tän tarkoitus ei missään tapauksessa ollut pahoittaa kenenkään mieltä, mutta jos niin jostain syystä kuitenkin kävi, niin tulkaa nykäisemään meitä tai opettajaa hihasta niin jutellaan asiasta. Muutenkin me todella toivotaan että te tulisitte sanomaan mitä mieltä olitte tästä!
Me pyydetään, ajatelkaa ja jutelkaa tästä asiasta, jos me tahdotaan eroon kiusaamisesta, niin sen eteen pitää tehdä jotain. Jos me kaikki tehdään yhteistyötä ja todella tahdotaan muutosta, niin mikään ei estä meitä saavuttamasta sitä.


SELLASTA.

ORIVETTÄ, KIUSAAMISPUHETTA JA ÄÄRETÖNTÄ SÖNKKÄÄMISTÄ




Tiiättekö sen tunteen kun on paljon sellasta asiaa joista haluis kirjottaa, mutta ei vaan osaa pukee niiden asioiden mahtavuutta sanoiks. Oon kärsiny tiistaista asti siitä tunteesta, kävin meinaa siellä kirjoittajalukion haastattelussa. :3
Se päivä, paikka ja ihmiset oli niin huippuja, et olisin halunnu tehdä siitä superpitkän ja kaiken kattavan postauksen, mut yllättäen siitä ei tuu taas mitään.

Jokatapauksessa, haastattelua edeltävä päivä meni ihan kokonaan panikoidessa, itkiessä ja täristessä. Yö meni hyvinki pitkälle täysin ilman unta, ja kappas vaan,  olin aamulla kaks kertaa pahemmassa paniikissa. Mitä lähemmäs kello meni puolta yhtä, sitä vähemmän mä enää ees tajusin mihin oon menossa. Montakohan kertaa käskin iskän ajamaan vielä jonkun lenkin ennen opistolle menoo.. Lopulta sit kuitenkin uskaltauduin menemään sinne, ja sain ehkä parhaan yllätyksen ikinä :---D 
 Just nousta autosta pois kun ihana Janita alko laulaa tilkkutäkkiä! Aaaa, paras stressinpoisto ikinä, ei siltä hämmätykseltä ja naurulta vaan voinu panikoida! 
Ettei kaikki vaan olis ollu liian helppoo nii tottakai aloin tärisemää taas hillittömästi siinä vaiheessa kun pääsin oottelemaan sinne aulaan, onneks siellä oli hullun mukavia ihmisiä, olisin oikeesti juossu kirkuen karkuun jos ne tuutorit ei olis höpöttäny kokoaja jotai. Olin siinä sit vihdoi rauhottunu sen verra et pystyin aattelee järkevästi, ja sit saanki kuulla et iitu<3  on muutaman metrin mun takana... Jäätävän "kääntyisin ympäri jos uskaltasin, mutta en uskalla" säädön jälkeen päädyin sit roikkumaa sen kaulassa erittäin nolosti ku multa vaan petti jalat alta.... 
Siinä sitä sitten tuliki jo mun vuoro mennä haastatteluun, olin ihan varma et pyörryn siihe ovelle... kaikki se jännitys  meni kyl ohi heti siinä vaiheessa ku mun näytetekstiä (johon en ite oo tyytyväine xd) alettiin kehua ihan hullusti! En ees muista mitä kaikkee ne sano, mut ainaki sain kuulla et se oli ehdottomasti täysien pisteiden arvonen, erittäin kauniisti ja aidontuntusesti kirjotettu, realistinen ja taidokas "syömishäiriöisen kuolemankuvaus" jossa on piirteitä mm. Romeosta ja Juliasta. Kuulemma siitä huomaa että kirjottaminen on mulle mielettömän tärkeetä ja et se on mun juttu etc. Oli meinaa mielettömän lähellä etten vaan alkanu itkeepillittämään kun olin nii ilonen.. Muutenki omasta mielestä se haastattelu meni tosi hyvin! 
Nyt ei enää auta mikään muu ku oottaa kesäkuun 10.-13 päivää millon ne tulokset tulee. Voitte vaan arvata miten paljon haluun sinne.

Mua huvittaa ku tottakai kaikki kyseli kauheesti et miten meni ja millanen paikka se oli. mulla ei vaan yksinkertasesti riitä täydellisyyttä kuvaavat adjektiivit kertomaan mitä aattelen siitä paikasta; kirjottamista, lisää kirjottamista, ei ennakkoluuloja, ruokala on samalla ravintola (tärkein [x] xd) ja takapihalla on suihkulähde!! mulle ei jääny mieleen mitään sellasta mistä en olis tykänny, päinvastoin. en aattele enää mitään muuta ku sitä miten paljon haluun sinne ;__;

Kuten äsken jo sivusinki, ni opiston lisäks näin yhen toisen ihanan, iitun, josta oon puhunu ni paljon et kaikilla alkaa hajoo pää.. yy mulla on ikävä. :c
En voi mitään muuta ku ihmetellä miten joku voi ees olla niin ihana, yy, olisin halunnu sanoo tästä ihmisestä ennemmänki jotai, mut mua vaan naurattaa niin paljo ettei siitä tuu mitää. niille jotka tietää mun nauramiset, ni tällähetkellä siis hihitän sillai ylivamusti et pyörin samaa aikaa ympäri. xdxd 
Onneks ei mee enää kauheen kauaa et nähää ja sit ku mennään orivedelle vaikka väkisin ni meillä on paljon aikaa nähä (:<

 Muuten tää viikko on ollu tosi vaihtelevasti hyvä ja kamala. Mulla ei vaan oo motivaatioo alkaa väsäämään kunnon postausta, koska miljoonakakssataa erittäin stressaavaa ja työllistävää asiaa pitäis saada tänää tehtyy..

Jokatapauksessa, mentiin ellun kanssa keskiviikon kaheksan tunnin koulupäivän jälkeen tealle, ja nälkäkuoleman taltuttamisen jälkeen alettiin väsätä meidän kiusaamista käsittelevää tuntikuulutusta. Välillä meinas usko loppua sen homman suhteen, kun tunnit vaan vieri eteenpäin ja kokoajan tajuttiin uusia juttuja joista pitää kirjottaa. Illalla kymmenen aikaan saatii sitten tulostettua meidän kaheksan sivuset, päälle tuhannankuudensadan sanan tukisanalaput

Torstaina päästiin sit vihdoin ja viimein pauhaamaan asiasta, josta ollaan haluttu puhuu niin kauan. Ite oltiin mielettömän tyytyväisiä loputulokseen, ja onnistuttiin vetämään se niin tunteella että kaikki itki vuorotellen ja vähän toi äänentaso pääs nousemaan. 
Tänään meinas muutaman kerran alkaa itkettää ilosta, kun keittäjää myöten lähes koko henkilökunta kehu sitä ihan mielettömästi. Oikeesti aaa, luokissa suurinosa oppilaista oli istunu ihan hiljaa ja osa oli jopa oikeesti itkeny, samoin kuulemma myös joku opettaja. Kuultiin useemmaltakin opettajalta että "se oli suorastaan historiallinen hetki, kukaan ei meidän koulussa oo koskaan ennen tehty sellasta eikä varmaan onnistu tekemäänkään. "
 Oppilaatki kehu ihan mielettömästi, ja seiskaluokalta yks tyttö oli jopa noussut seisomaan sen kuulutuksen jälkeen ja puhunu koko luokalle kiusaamisesta ja siitä et se pitää saada loppumaan heidänki luokassaan. 
En vaan osaa sanoo miten onnellinen oon oikeesti siitä et ihmiset heräs vihdoin tajuamaan et kiusaaminen on niin paljon enemmän kui siitä uskotaan, ja että oikeesti ei vaadita paljoo et toisen elämä menee pilalle.

 
Sit kävin allekirjottamassa ensimmäisen kesätyösopparin ja söin ensimmäistä kertaa elämässäni yli lusikallisen hernekeittoo.. oikeesti se oli historiallinen hetki mun elämästä, ja kyl jää myös viimeseks kerraks. hyi helvetti.
[x] ette olis voinu elää ilman tätä tietoo. 

ä päivä onki sit ollu iha omaaluokkaansa... Heräsin viimeyönäkin johonki ihan hirveeseen painajaiseen enkä sit oikeestaa nukkunu kunnolla kolmen jälkeen, joo, oon semisti väsyny. En vaan jaksa alkaa käymään kokopäivää läpi koska se saa mut vaan vielä väsyneemmäks ja turhaantuneemmaks, mut en voi sanoo muuta ku et vihaan sitä kun ihmiset ei hoida asioitaan ja sit se oon mä (ja tea) jotka ne asiat lopulta joutuu tekemään. Ihanku mulla ei olis ihan tarpeeks tekemistä ja stressattavaa ilman muidenki tekemisiä. xd en tykkää yhtää.

! sit ylitin itteni tänää. olin koulussa minishortseilla ja lyhyt hihasessa paidassa.. en oikeesti olis uskonu et tuun tekemää sen viel tänä keväänä. no teinpähän kuitenki. 

mulle tuli aamulla sellanen fiilis et "helvetti sentää kyl mä voin pukee shortsit jalkaa vaikken ookkaa mikää tulitikkutyttö!" ja nii, jossai vaiheessa meinas kyl alkaa kaduttaa xdxd mut näin tänää.  MUT NII tän kuvan idea oli kuitenki se et aaa ellu on ihana :* :D ARVOSTAKAA MUN ILMETTÄ.



Huomenna meiän koulun kaverikoulusta, Unkarista, tulee oppilaita viikon vastavierailulle suomeen, ja oon tosiaan yks niistä hostaavista oppilaista. Hullun kivaa:3

Mut koska en muista mitä mun piti sanoo niin lopetan tän turhanpäiväsen selityksen ja teen jotai älykästä.

ps. mun posket ja se alue niinko rintojen ja solisluoden välissä palo. xd  
pps. ostin 18e vaaleenpunaset converset :* tän takia käyn kirpparilla.

pps. rakastan <3

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

SUMMER PARADISE



 

Ihan on mukavainen toi sääennuste,
ei valittamista!
<3

12.5.13 ON VAAN YHDEN KERRAN


Heippa vaan!

Johonkin se tämäki viikonloppu taas hävis, ihan hullua miten nopeesti aika menee! En vaan pysty uskomaan et tääkin kuukausi on kohta puolessa välissä, kohta on kesäloma ja aaaa. 
Naurattaa ettiä huomiseks vaatteita kun ei tarvii repiä päälle kaikkia mahdollisia ja mahdottomia toppahaalareita ja villahousuja, tosin kärsin siitä etten omista kevät vaatteita jotenjoten, nii. Kylläki kävin eilen (?) pyörähtämässä keskustassa hakemassa uuden napakorun ja niin uskomatonta kuin se onkin, ostin bikinien yläosan... Saa nähä tuunko koskaan käyttämään, mut omistanpahan nyt sellasenki.


 Teiän pitäis nähä miten paljon oon siivonnu nyt loppuviikolla.. Oon kontannu pitkin lattiaa rätti kädessä ja katkassu siinä hommassa neljä kynttä, imuroinu, siivonnu kaappeja jajaja. Sit oon tehny mangojuustokakkua ja suklaahippu muffinsseja enkä ees tykänny kummastakaa xd Ainaki äiti oli ilonen, se kai on tänää tärkeintä [:

sentää yritin tehä kauniin kakun mikä vielä maistus hyvälle.. :D
Saana oli melko soma(li) kun se anto äitille kukkapuskan ja sano "kiitos. hyvää päivää." söpöin<3
Tää oli nyt taas tyylillä maailman turhin postaus, mut päätin kuitenkin ilmottaa että oon elossa. Tän ilmoitettuani voin hyvin jatkaa muumien kattomista, mahdollisimman hyvää huomista maanantaita!

perjantai 10. toukokuuta 2013

HIENO PÄIVÄ TUO PERJANTAI


Mulla ei oo yhtään viikonloppufiilis! Tosin ei se varmaankaan oo mitenkään ihmeellistä, kun nyt miettii miten paljon näitä ylimääräsiä vapaapäiviä ja muita poissaoloja on kertyny viimesen parin viikon aikana. Muutenki tän viikonlopun ohjelma on suhteellisen järkyttävä, voi kyllä, meitsi siivoo mielipuolisesti, lukee sairaanloisen tuskasesti biologiaa ja punoo hirttokäyttä kirjailijakansion kanssa. OOTTEKO EES KATEELLISIA. 
Mut ettei tää kuulostais liian synkistelevälle ni sain kotsan kokeesta 9 vaikken lukenu siihe yhtään, sit sain melkei sydänkohtauksen kun kemian tunnilla eteen pamahtaa koe, jossa komeilee kanssa toi yheksikkö!! Tähän mennesähän oon saanu kemiasta aina aikalailla 6-7, jotenjoten, jee. Matikan valtakunnallinen näytti 5puolta, mut uskokaa tai älkää, oon ilonen! Olin ihan varma et en tuu pääsemään siitä läpi, mut pääsin kuitenki, oon paras.
Enkä mä kyllä valita siitäkään et koulua on oikeesti enää kolme viikkoo. + tiistaina haastattelu, tsajajapua.

Mulla oli jopa semikiva perjantai tänää! Tai siis semikiva siihen nähen mitä odotin päivältä jollon mun ei pitäis muuta kun siivota. Hyvää ruokaa (tiijättekste, sellasta salaattia mihin saa ite koota kaikki aineet) , päikkärit, astetta mielenkiintosemmat keskustelut iihanan ystävän kanssa, uuet housut joihin en ikinä olis uskonu mun perseen mahtuvan ja sillai, oon jopa siivonnu ilman kuolemaa. 

Löysin uudelleen rakkauden Uniklubia kohtaan. Toinen on Happoradio, Juha Tapio, Samuli Putro, Haloo Helsinki. Oon kuunnellu noita luvattoman paljon viimeisten vuorokausien aikana. Ennen niitä kuuntelin viikon taukoomatta Madonnaa ja Lana Del Reytä, mun musiikkimaku on menny iha hassuks. Sen puoleen, kaikki mun elämässä ja päässä on menny niin oudoks ettei tää musiikkimaun sekoominen oo ollenkaa yllättävää. Sitä paitsi, hyviä bändejä/artisteja.

Huomenna pitäis keretä kymmenen linkillä keskustaan hakemaan übersulo napakoru. Oikeestaan mietin vakavasti että voisin ottaa koko lävistyksen pois, mut en sit tiiä. Ärsyttää vaan ku sillon seiskaluokan keväänä ku otin ton nii oin paljon hoikempi ja paremmassa kunnossa, nyt on vähä vammane olo esitellä sitä kenellekkää ku en oo enää mitenkään edustuskunnossa. Nojaa, ehkä mä vaan hyväksyn se et en tuu olemaa enää koskaan nii pieni ja nii. HENKEVÄÄ(KÖ).

Jeps, pitäkää jättekiva viikonloppu ja syökää hullusti irtsareita!

torstai 9. toukokuuta 2013


HEI URSULAT :-----)

Jos olisin kiltti ja ihana lapsi nii varmaankin pahoittelisin tätä mun olematonta postaustahtia, mut koska oon minä nii en vaivaudu sellaseen. Oon kyllä kirjottanu viimesen puolentoista viikon aikana lähemmäs 483 postausta, mut syystä tai toisesta ne on jääneet luonnoksiks. Sit oon kuvaillu videoitakin, mut yy, niistä ykskään ei kyllä tuu näkemään päivänvaloo, toivottavasti ainakaan. 

Mulla on ollu taas ihan hirveesti tekemistä, mutta kappas vaan, en oo saanu mitään aikaseks. Olin tässä vissii neljä päivää kipeenä ja koin niiden aikana jopa kuumeen, mitä mulle ei oo noussu ikuisuuteen noin korkeeks. Ihmettelen että oon ylipäätään hengissä enää, olin ihan varma et kuolen ku muutaman vuorokauden aikana heräsin vaan yskimään ja vetämään buranaa nassuun. Tosin mulla oli sillonkin maailman ihaninta fb/whatsapp/txt seuraa, joten ehkä sen ansiosta selvisin hengissä. puspus nähään tiistaina >:)<3
Nukkumisen maailmanmestaruuden suorittamisen ohella oon alottanu tekemään vapaaehtoista kirjailijakansioo ja mitätöiny kaikkien muiden koulujuttujen tekemisen täysin. Tälläkin hetkellä mun pitäis tehä täyttäpäätä kirjaesitelmää Huojuvasta talosta, tehä hidasta itsemurhaa eettisen analyysin kanssa tai väsätä numeroo nostavaa esitelmää terveystiedosta. Kertokaa mulle, minkä helvetin takia tähän aikaan vuodesta pitää ylipäätään tehä enää mitään koulua varten, oikeesti yyh.

Koulun ohella stressaan myös mun tiistaina odottavaa haastattelua Orivedellä.. Oikeestaanhan kun en ees pysty käsittämään että oon menossa sinne. Oon haaveillu sinne kirjoittajalukioon pääsemisestä nyt öö reilut viis vuotta, en vaan haluu mihinkään muualle. Se on vaan se kakskymmentä opiskelijaa koko suomesta, voitte varmaan ymmärtää et miten paljon mua pelottaa. Yritäppä tässä uskotella itelles että "kyllä mä pääsen" kun se on kuitenki nii kauheen epävarmaa. En olis ikinä uskonu että mulla on mahollisuus päästä edes haastatteluun, en ennenku kännykkä vibras kutsutekstaria 30min hakemuksen lähettämisen jälkeen. Nyt ei sit auta mikään muu stressata ja rukoilla en rukoile ikinä, mut nyt taitaa olla iha hyvä tilanne alottaa et se haastattelu tulee menemää hyvin.
Onneks mulla on maailman paras supertuutori siellä mun kanssa, kiitos siitä:3. JA SIT NÄÄN IITUN!!1 En ees tiiä ootanko enemmän sitä vai haastattelua, hups.

anteeks mangot, mulla ei kertakaikkiaa oo uusia kuvia xd tässä kuitenki mä ja malla joku viikko sitte.
 En voi ymmärtää miten vähän tätä ysiluokkaa on oikeesti enää edessä. Tälläki viikolla enää yks päivä ja sekin on itseasiassa jonkunsortin erikoispäivä ysienkonsertin ja talentin takia ! Ensviikolla menee tiistai Orivedellä, joten kouluun raahaudun peräti neljästi, lauantaina tulee sit meiän unkarilaiset vieraat, joten seuraava viikko menee kokonaan niiden kanssa. Sit onki jo viimenen viikko (ja mun synttärit!!) eikä sillon tietenkään oo enää mitään tekemistä kouluarjen kanssa. HA kelpaa.

Jeps, siinä vähäse viimeaikoja. 
Alan tästä siivoomaa tätä katastrofia lähentelevää huonetta, yritän saada illemmalla vielä jonkun hassunhauskan postauksen aikaseks. Sitä -ja kaikkia tuleviakin- varten sais heitellä toiveita ja ideoita >:)


Ei mulla muuta,
heissan vaan.