Tiiättekö sen tunteen kun on paljon sellasta asiaa joista haluis kirjottaa, mutta ei vaan osaa pukee niiden asioiden mahtavuutta sanoiks. Oon kärsiny tiistaista asti siitä tunteesta, kävin meinaa siellä kirjoittajalukion haastattelussa. :3
Se päivä, paikka ja ihmiset oli niin huippuja, et olisin halunnu tehdä siitä superpitkän ja kaiken kattavan postauksen, mut yllättäen siitä ei tuu taas mitään.
Jokatapauksessa, haastattelua edeltävä päivä meni ihan kokonaan panikoidessa, itkiessä ja täristessä. Yö meni hyvinki pitkälle täysin ilman unta, ja kappas vaan, olin aamulla kaks kertaa pahemmassa paniikissa. Mitä lähemmäs kello meni puolta yhtä, sitä vähemmän mä enää ees tajusin mihin oon menossa. Montakohan kertaa käskin iskän ajamaan vielä jonkun lenkin ennen opistolle menoo.. Lopulta sit kuitenkin uskaltauduin menemään sinne, ja sain ehkä parhaan yllätyksen ikinä :---D
Just nousta autosta pois kun ihana Janita alko laulaa tilkkutäkkiä! Aaaa, paras stressinpoisto ikinä, ei siltä hämmätykseltä ja naurulta vaan voinu panikoida!
Ettei kaikki vaan olis ollu liian helppoo nii tottakai aloin tärisemää taas hillittömästi siinä vaiheessa kun pääsin oottelemaan sinne aulaan, onneks siellä oli hullun mukavia ihmisiä, olisin oikeesti juossu kirkuen karkuun jos ne tuutorit ei olis höpöttäny kokoaja jotai. Olin siinä sit vihdoi rauhottunu sen verra et pystyin aattelee järkevästi, ja sit saanki kuulla et iitu<3 on muutaman metrin mun takana... Jäätävän "kääntyisin ympäri jos uskaltasin, mutta en uskalla" säädön jälkeen päädyin sit roikkumaa sen kaulassa erittäin nolosti ku multa vaan petti jalat alta....
Siinä sitä sitten tuliki jo mun vuoro mennä haastatteluun, olin ihan varma et pyörryn siihe ovelle... kaikki se jännitys meni kyl ohi heti siinä vaiheessa ku mun näytetekstiä (johon en ite oo tyytyväine xd) alettiin kehua ihan hullusti! En ees muista mitä kaikkee ne sano, mut ainaki sain kuulla et se oli ehdottomasti täysien pisteiden arvonen, erittäin kauniisti ja aidontuntusesti kirjotettu, realistinen ja taidokas "syömishäiriöisen kuolemankuvaus" jossa on piirteitä mm. Romeosta ja Juliasta. Kuulemma siitä huomaa että kirjottaminen on mulle mielettömän tärkeetä ja et se on mun juttu etc. Oli meinaa mielettömän lähellä etten vaan alkanu itkeepillittämään kun olin nii ilonen.. Muutenki omasta mielestä se haastattelu meni tosi hyvin!
Nyt ei enää auta mikään muu ku oottaa kesäkuun 10.-13 päivää millon ne tulokset tulee. Voitte vaan arvata miten paljon haluun sinne.
Mua huvittaa ku tottakai kaikki kyseli kauheesti et miten meni ja millanen paikka se oli. mulla ei vaan yksinkertasesti riitä täydellisyyttä kuvaavat adjektiivit kertomaan mitä aattelen siitä paikasta; kirjottamista, lisää kirjottamista, ei ennakkoluuloja, ruokala on samalla ravintola (tärkein [x] xd) ja takapihalla on suihkulähde!! mulle ei jääny mieleen mitään sellasta mistä en olis tykänny, päinvastoin. en aattele enää mitään muuta ku sitä miten paljon haluun sinne ;__;
Kuten äsken jo sivusinki, ni opiston lisäks näin yhen toisen ihanan, iitun, josta oon puhunu ni paljon et kaikilla alkaa hajoo pää.. yy mulla on ikävä. :c
En voi mitään muuta ku ihmetellä miten joku voi ees olla niin ihana, yy, olisin halunnu sanoo tästä ihmisestä ennemmänki jotai, mut mua vaan naurattaa niin paljo ettei siitä tuu mitää. niille jotka tietää mun nauramiset, ni tällähetkellä siis hihitän sillai ylivamusti et pyörin samaa aikaa ympäri. xdxd
Onneks ei mee enää kauheen kauaa et nähää ja sit ku mennään orivedelle vaikka väkisin ni meillä on paljon aikaa nähä (:<
Muuten tää viikko on ollu tosi vaihtelevasti hyvä ja kamala. Mulla ei vaan oo motivaatioo alkaa väsäämään kunnon postausta, koska miljoonakakssataa erittäin stressaavaa ja työllistävää asiaa pitäis saada tänää tehtyy..
Jokatapauksessa, mentiin ellun kanssa keskiviikon kaheksan tunnin koulupäivän jälkeen tealle, ja nälkäkuoleman taltuttamisen jälkeen alettiin väsätä meidän kiusaamista käsittelevää tuntikuulutusta. Välillä meinas usko loppua sen homman suhteen, kun tunnit vaan vieri eteenpäin ja kokoajan tajuttiin uusia juttuja joista pitää kirjottaa. Illalla kymmenen aikaan saatii sitten tulostettua meidän kaheksan sivuset, päälle tuhannankuudensadan sanan tukisanalaput.
Torstaina päästiin sit vihdoin ja viimein pauhaamaan asiasta, josta ollaan haluttu puhuu niin kauan. Ite oltiin mielettömän tyytyväisiä loputulokseen, ja onnistuttiin vetämään se niin tunteella että kaikki itki vuorotellen ja vähän toi äänentaso pääs nousemaan.
Tänään meinas muutaman kerran alkaa itkettää ilosta, kun keittäjää myöten lähes koko henkilökunta kehu sitä ihan mielettömästi. Oikeesti aaa, luokissa suurinosa oppilaista oli istunu ihan hiljaa ja osa oli jopa oikeesti itkeny, samoin kuulemma myös joku opettaja. Kuultiin useemmaltakin opettajalta että "se oli suorastaan historiallinen hetki, kukaan ei meidän koulussa oo koskaan ennen tehty sellasta eikä varmaan onnistu tekemäänkään. "
Oppilaatki kehu ihan mielettömästi, ja seiskaluokalta yks tyttö oli jopa noussut seisomaan sen kuulutuksen jälkeen ja puhunu koko luokalle kiusaamisesta ja siitä et se pitää saada loppumaan heidänki luokassaan.
En vaan osaa sanoo miten onnellinen oon oikeesti siitä et ihmiset heräs vihdoin tajuamaan et kiusaaminen on niin paljon enemmän kui siitä uskotaan, ja että oikeesti ei vaadita paljoo et toisen elämä menee pilalle.
Sit kävin allekirjottamassa ensimmäisen kesätyösopparin ja söin ensimmäistä kertaa elämässäni yli lusikallisen hernekeittoo.. oikeesti se oli historiallinen hetki mun elämästä, ja kyl jää myös viimeseks kerraks. hyi helvetti.
[x] ette olis voinu elää ilman tätä tietoo.
Tää päivä onki sit ollu iha omaaluokkaansa... Heräsin viimeyönäkin johonki ihan hirveeseen painajaiseen enkä sit oikeestaa nukkunu kunnolla kolmen jälkeen, joo, oon semisti väsyny. En vaan jaksa alkaa käymään kokopäivää läpi koska se saa mut vaan vielä väsyneemmäks ja turhaantuneemmaks, mut en voi sanoo muuta ku et vihaan sitä kun ihmiset ei hoida asioitaan ja sit se oon mä (ja tea) jotka ne asiat lopulta joutuu tekemään. Ihanku mulla ei olis ihan tarpeeks tekemistä ja stressattavaa ilman muidenki tekemisiä. xd en tykkää yhtää.
! sit ylitin itteni tänää. olin koulussa minishortseilla ja lyhyt hihasessa paidassa.. en oikeesti olis uskonu et tuun tekemää sen viel tänä keväänä. no teinpähän kuitenki.
 | ||||
| mulle tuli aamulla sellanen fiilis et "helvetti sentää kyl mä voin pukee shortsit jalkaa vaikken ookkaa mikää tulitikkutyttö!" ja nii, jossai vaiheessa meinas kyl alkaa kaduttaa xdxd mut näin tänää. MUT NII tän kuvan idea oli kuitenki se et aaa ellu on ihana :* :D ARVOSTAKAA MUN ILMETTÄ. |
Huomenna meiän koulun kaverikoulusta, Unkarista, tulee oppilaita viikon vastavierailulle suomeen, ja oon tosiaan yks niistä hostaavista oppilaista. Hullun kivaa:3
Mut koska en muista mitä mun piti sanoo niin lopetan tän turhanpäiväsen selityksen ja teen jotai älykästä.
ps. mun posket ja se alue niinko rintojen ja solisluoden välissä palo. xd
pps. ostin 18e vaaleenpunaset converset :* tän takia käyn kirpparilla.
pps. rakastan <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti