Pradan mekkoni repaleina tuulessa, punaiset korkkarit maantien ojassa

eilen, 

jäi vaan julkasematta. 

Huomenta sitten vaan,

On aika luksusta nukkua seittemän tunnin yöunien päälle vielä tunnin päikkärit, tosiaan kun tää viikko on tullut mentyä muuten joka yö alle viiden tunnin silmien sulkemisilla. Tää viikko on ollu aivan kamala, mut samalla sit aika ihanakin.

Aloin tottakai oottamaan maanantaina kuuden aikaan soittoo orivedeltä, meni ehkä vartti kun jo kirjaimellisesti itkin ja tärisin kännykkä kädessä ja odotin. Odotin. Ja arvatkaa kahesti mitä, mä odotan vieläkin. En oo pystyny keskittymään koko viikolla mihinkään, oon keittäny kahvia ilman kahvinpuruja, tiputtanut kahdet valokuvakehykset lattialle ja saanu hysteerisiä itkutärinäpaniikkikohtauksia. En osaa nukkua enkä olla hereillä, koomaan vaan eteenpäi. Iitu soitti tänää opistolle ja kerto sen jälkee, et sinne onki tullu hirvee hakuryysis, ja viimesillä on haastattelut huomenna. Mä jumalauta meen sinne huomenna polkutraktorilla kysymään et pääsenkö mä vai en, jos se viesti ei tavoita mua sanoista huolimatta huomenna. 

Havaitsin tänään et oon päässy yhteishaulla sotelle. Kaikki ketkä tuntee mua yhtään paremmin nii varmaa nauravat tai parkuvat tuskasta ajatukselle musta sotella. Ei sillä, haluun auttaa ihmisiä, mut sille alalle oon ihan liian herkkä ja empaattinen. + en kestä yhtään verta tai piikkejä, jo ajatus saa oikeesti mun päässä heittämää. Mut toisaalta, kaikki on menny viimeaikoina niin hassuks et ehkä musta sais tehtyä kolmessa vuodessa kunnollisen sosiaalihuoran, tai siis lähihoitajan.

  En osaa sanoilla kuvata kuinka paljon haluun orivedelle, 

haluun enemmän kun se on ees mahdollista.

Mutta oli tosta yhteishakujen tuloksista jotain hyötyäkin, oon ollu niin onnellinen et oon jopa itkeny sen takia, joo, mun maailman rakkaimmat ja tärkeimmät ihmiset pääs opiskelemaan just niihin kouluihin mihin halusivatki. Ollaan sekoiltu, itketty, huudettu ja oltu semi kauheita ihmisiä erittäin monta kertaa sen takia, että ollan stressattu ja panikoitu noita tuloksia niin paljon. Enhän mä nyt voi mitää muuta ku fiilistellä ja olla onnelline noiden kahden puolesta, + toki kaikkien niden muiden lukuisien mitkä on nyt hymy korvissa opiskelujen takia. (---:

Toisaalta kerkesin kyllä parkumaan sitäkin et me ollaan nyt virallisesti eri kouluissa.. Yh, saa nähä miten shokissa tuun olemaan ensimmäiset päivät ja viikot kun mulla ei ookkaa uskollisia Elainoita ympärillä. :c

Mut jees, toivottavasti saan huomenna syyn olla maailman onnellisin kirjoittajalukiolainen!

huomatkaa, oon pullava hiuspuoli.

Sit semmonen pienenpieni ilmoitusluontonen asia, jota aattelen sillä aivojen puolikkaalla mikä ei stressaa orivettä: IITU TULEE MEILLE NELJÄN YÖN PÄÄSTÄ !!1 tarviiko mun ees sanoo enempää, aa, oon erittäi onnellinen. :3

Onkohan mun elämässä ees tapahtunu viimeaikoina mitää muuta ilmoittamisen arvoista,
lähen leipomaa mokkapaloja töihin.

Rukoilkaa et oon tääl viel huomennaki kirjottelemassa.

♥ heipsu.