EIKÄ SYNTISEN MAAILMAN SYNTINEN LAPSI PYSTY KOSKAAN RAKASTAMAAN

Vajan kolmen tunnin yöunet on erittäin ihastuttava ajatus silloin, kun pitää istua kymmeneltä [= erittäin varhain aamuyöllä] kampaajalla suhteellisen ihmismäisen näköisenä.. Oli suhteellisen turha reissu, seuraavan kerran voin käyttää ne 45e johonkin olelliseen.

Sieltä mentiin sit käyttämään muutama kymmenen euroa Tiimarin pinkkeihin koulutarvikkeisiin.. voi kyllä, kaikki vihoista kumeihin ovat pinkkejä. wups. Sit haettiin Jameralta psyka, historia ja joku helvetin maol/mao/maon/manoasdfksk mikä ihme olikaan juttu joka liittyy kai matikkaan tai fysiikkaan tai johonkin. En todellakaan tiedä mikä se on, mutta ehkä se selviää tässä joskus. Nytpähän voin vihdoin sanoa omistavani kaikki alkuun tarvittavat koulukirjat!

Pitihän se käydä sitten keräämässä mukaan lasit, paistinlasta ja kauha, pikkulusikoita, jumalattomasti teetä, kosmetiikat ja kaikki vastaava tarpeellisuus. Nyt edessä onki sit tää kohde pakkaaminen.. Itken verta jo ajatukselle. En ymmärrä mihin saan mahdutettua kaikki noi elämää tärkeämmät muuttokuormat, alkaen vaaleanpunaisesta kosteusvoiteesta ja pinkeistä topsuista..

Istun keskellä täydellisen hallitsematonta katastrofia (voin vaan toivoa ettei äiti aio tulla enää yhtään kertaa käskemään mua syömään, se meinaa saa sydänkohtauksen jos näkee mihin kuntoon sain tän kymmenessä minuutissa..), haaveilen yrttiteestä ja sateenropinasta. Yön Varietee on rakkautta. 

♥ AMANDA ON MUN MIES. oottakaa vaan kun päästään tekee yhdes ruokaa. näytän megalihavalle anteeks.

Mulla on ikävä mun Pinzjaa jonka kanssa vietettiin tässä just muutama astetta täydellisempi päivä. Tää on kamalaa.

Kuulostan ihan yhynyyhkylle mut oikeesti oon aika ilonen. Enkä vaan vähän, tosi ilonen jos tarkkoja ollaan. Kai, en tiiä. En osaa ajatella enää mitään muuta kun sitä, että mun pitäis pakata ja yrittää saada jotain aikaseks.

Tulkaa leipoo mulle croisantteja jooko.